Prinsessoita ja pikkujouluja..

Mä niin tiedän että lupasin tän tarinan jo viimeistään eilen, eli keskiviikkona. Mutta kerrankin on hyvä syy - mulla oli niin järkyttävä migreeni että ei ollu puhettakaan et oisin voinu tuijottaa näyttöä. Tää herättää kysymyksen siitä, että MIKSI mä en ottanu niitä sauvoja ja lähteny lenkille siinä vaiheessa kun tajusin että niskat on äärettömässä jumitilassa? Ei ois tarvinnu totakaan päivää tuhlata päänsärkyillessä.



No mutta! Tiistaina ei ollu pääkipua, ei yhtään. Ei ennen tapaamista eikä varsinkaan sen jälkeen. Mä en tiedä mikä siihen vaikutti eniten. Se voi olla hyvä seura, vaahtokarkit:





tai se, että sain viettää aika ihkaoikean prinsessan kanssa:





No okei, se voi olla että shampanjakin vaikutti asiaan ;). Mutta niin, meillä oli ihan huippukivaa, ja hauskinta tässä tapaamisessa oli se, että meillä oli kivaa jo ennen sitä! Marjon tulevalle pienokaiselle ollaan tässä jo kuukauden verran kehitelty jokainen jotakin, ja sähköpostit on lennelleet ympäri Savonlinnaa hurjaa tahtia. Marjo ei yhtään osannu aavistaa mitään, ja se oli kuitenkin vielä kaikista kaikista hauskinta. Mun mielestä ihmisten yllättäminen on ihan parasta. Tämmösiä masuasukki sai:

Kietaisupaita ja pikkupökät.

Kestovaippoja, erilaisia, ja imuja ja mitä ikinä niihin laitetaankaan (minen tajuu niistä juuri mitään).

Pikkuiset tossut ja myssyn.

Kauratyynyt lämmittämään. Toisessa oli M niinkuin Marjo.

Vauvahässäkkä. Se helisi ihan pikkasen, mutta ei paljoa.

Ja siinä vielä yhteispotretti. Sitte me syötiin karkkia ja ihania kakkuja (miks mä en oo ottanu niistä kuvaa?), juotiin teetä (ja sitä shampanjaa), juoruttiin ja naurettiin ja vähän me neulottiinkin.

Tässä on musta pötkylä. Oikeestihan toi on Tiinan sukka, joka oli kaunis ja ei etes musta, vaan viininpunainen. Kuvaaja ei vaan kauheesti onnistunu.

Kirsi tikutti Linneaa, koska siihen ei tarvita aivoja vaan pelkkää selkärankaa. Niin, tai siis Kirsi pärjää sillä selkärangalla =D, muilla se ei ehkä ihan heti onnistuis.

Marjo oli vauvan pöksyjen kimpussa, ja ohjeen monimutkaisuudetkin selvis tapaamisen ohessa

Maarit teurasti sukkansa..? Tää kuvaaja oli taas vähän vauhdissa. Näistä ois voinu kanssa ottaa vähän edustavamman kuvan mut aina ei voi onnistuu, juuri koskaan. No, nää oli siis ihan Maaritille itselleen ja tais olla vanhat kunnon perussukat.

Katja ja vaaleenpunaset langat taas ;). Nää on tumput. Tai tulee olemaan.

Nää on mun sukat. Tai nää menee äitille joululahjaks.

Joulusta tuli mieleen ne pikkujoulut. Me vähän puhuttiin että jooooo, mennään ravintolaan. Ensin syömään ja sitte vaikka oluelle, siiderille, viinille..mitä ikinä. Laitan tohon äänestyksen, että mihin mentäis syömään niin mennään taas demokratiameiningillä. Varmaan me halutaan mennä viikonloppuna?

Me saatiin tänään työvuorolistat, ja mulle sopis seuraavat päivät: pe 21.11., la 29.11., ja siinä ne sitte olikin. Viikonloppuvapaita kun ei ihan hirveenä oo näin 3-vuorotöiden maailmassa. Sopiiko noista päivästä jompikumpi..? Ois niin kiva päästä mukaan =).

Ja onko sama meininki kuin vuosi sitten, että jokainen tuo lahjan? Sovitaan vaan joku summa mikä on se maksimieuromäärä mitä siihen saa laittaa.

Soikean pöydän neulojat

Uusi tapaaminen alkaa jo niin uhkaavasti koputella ovelle että lienee aika kirjata edellinen tapaaminen tapahtuneeksi..parempi myöhään jne. Tällä kertaa lyhytsanaisesti - kiire. Mulla tuntuu olevan käsittämätön kiire koko ajan joka paikkaan ja silti mä ehdin vaan lonnia kotona, oisko näillä asioilla joku yhteys ;)?

Tapaaminen järjestettiin jo totuttuun tapaan Katjan toimistossa, ja meitä olikin tällä kertaa niin mukava sakki kasassa että siinä vaiheessa kun Marjo tuli kantamuksineen, vaihdettiin suosiolla käytävällä eteenpäin - Outin toimistoon. Ne ei siis oikeesti oo Katjan ja Outin toimistoja vaan yhdistys- ja työpaikkoja :).

Koska tästä on tosiaan menny jo kuukausi, en mitenkään muista kuka neulo ja mitä, mutta mä koitan nyt taas lähtee arvailemaan näitä. Samalla teen pyhän lupauksen, että jos ens tiistainen tapaamisen kirjaus vielä luotetaan mun hoiviin, niin teen sen joko tiistai-iltana tai viimeistään heti keskiviikkona. Mulla on nimittäin vapaapäivät, jeiii!

No mutta, viime kertaan. Ennen neulomaan pääsyä meillä oli kunnon vaihtorinki päällä. Omistajaa vaihto raha, paidat, kortit, huivit, langat, hahtuvat, arpajaisvoitot..mitä vain kuvitella saattaa. Mutta sitten, asiaan.

Tää on selvästi Katjan. Sen tietää siitä että sieltä pilkottaa jotain vaaleenpunasta, ja siitä että ei oikeesti kellään muulla ollu mukana tommosta läjää keskeneräsiä töitä. Nyt muistan! Tuo sukka oli tekovaiheessa, ja tais ehkä jopa valmistuakin. Muistaakseni vielä pari kerrosta suurempana kuin oli tarkotus.

Tän on pakko olla Marjo. Koska mä oon nyt kirjottanut kaikki muut tekstit ja ratkassu kaikki muut henkilöllisyydet (ehkä), ja Marjo jäi uupumaan. Me istuttiin niin pöydän eri päissä että mä en vaan mitenkään muista mitä siulla oli työn alla? Ilmeisesti jotain musta-valkoista, heh. Mitä enemmän mä mietin niin sitä varmempi mä oon etten ole nähnyt tätä sun blogissa vielä valmiina?

Oliks tää Niina? Muistelisin nimittäin nähneeni tän saman kaulaliinan alun viime talvena ;)? Hiljaa hyvä tulee, joten tästä tulee ihan mie-lettö-män hyvä kaulaliina (kyllä, tiedän että tavutus ei ole kieliopillisesti oikein). Toi on nättiä toi ruskeeraitalanka. Saakohan sitä vielä?

Tää, tää on Oili. Nää oli menossa..öö, siis en muista kenelle, mutta jollekin ihmiselle jolle tapahtuu jotain. Aaah, tätä muistin virtaa =D. Polvisukat niistä kuitenkin oli tulossa, ja tais molempi sukka ehtiä kantapäähän asti joten nämä on varsin neulottu jo moneen kertaan valmiiks.

Maarit, oletko se sinä? Arvelisin näin. Maarit tuli ekaa kertaa meiän kanssa leikkimään, ja se olikin mukavaa. Uudet ihmiset on aina tervetulleita. Samalla mä voin tehdä entistäkin empiirisempää tutkimusta aiheesta 'onko kaikki neulojat todellakin mukavia'. Tähän asti vaikuttaa siltä että on ne. Huipputyyppejä.

Tässä on Outi. Selailee luultavasti Marjon tuomia kirjoja. Venäjänkielisiä virkkauskirjoja. Niissä oli aivan mielettömän hienoja juttuja! Ja siis kuvistahan sitä pystyy varsin virkkaamaan, joten kielimuuri ei ole Kiinan muurin luokkaa (hahhah, oon näköjään hauskimmillani näin aamuyöstä..). Outillakin oli tulossa kaulahuivi. En muista mitä lankaa tuo oli, muistan vaan että oli todella kaunista lankaa ja vaihtoi väriä ihanan liukuvasti (lukuunottamatta sitä tapaamisessa löytynyttä solmukohtaa).

Tää oon minä. Sen tunnistaa mun hienosta Savonranta-paidasta (näähän on kohta keräilykamaa kun Savonranta Savonlinnaistuu) ja Noro-sukista. Nuo on vihdoin ja viimein siis valmiit, ja kovassa käytössä. Niistä tuli ihan samantien mun lempisukat ja odotan kovasti että joululahjakiireet hellittää niin pääsen tikuttamaan ihelleni toisia ohuita polvisukkia.

Tässä on Kirsin tilaustyö, johon oli tehty piirustukset ja kaikki ettei äiti vaan mokaa tumppuja ;). Nämäkin on jo valmiit, esitelty Kirsin blogissa. Sori, en jaksa linkitellä nyt näitä mitään, mutta tuolta sivupalkistahan pääsee urkkimaan meidän kaikkien blogillisten blogeja.

Noin, lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivottavasti en puhunu paljon höpöjä :). Tiistaina me taas jo nähdäänkin, ja mä oon ihan innoissani kun pääsen ihan toista kertaa peräkkäin tapaamiseen! Huikeen ihanaa :). Aion ottaa kamerankin mukaan.

Messuilevat Aina Oikeat

niin sitä auto starttasi eilen aamulla klo 8 täältä savonlinnasta suuntana Joensuu. Kyydissä viisi vielä aamun väsymyksen kangistamaa naista. Leukoja oli kyllä vetrytelty sillä puhetta oli kyllä mukavasti. Matka meni nopeasti ainakin takapenkiltä kuulu aina välillä jokos me ollaan täällä saakka. Sateinen ilma puolestaan oli mitä mainioin luurata sisätiloissa.

Ensimmäinen kierros tehtiin ihan ilman ostoksia paitsi kahvilla käytiin. Sen jälkeen alko sit porukall niin hyvähillintä pettää, kun mie olin jo kolme kertaa ohjanu ihmiset Tinttamarellin kojulle niin alko kuuluu: Katja nyt ostat sen. Mikäs se sit oli niin herkullista:Jep jep joku ois voinu värinkin jo arvata. Kuvasta puuttuu terapiapallo jonka ostin ja lakut, kotona odottavalle perheelle. Ainiin tuli sitä pari kynttilääkin ostettuu. Sit niistä jälkikäteen kotiin tulevista puikoista ei puhuta mitään.

No heti miun kanssa samalla kojulla repes Kirsi:
Kyllä vain samanlainen jättikerä. Nuo puikot hypääs kassiin vasta viidennellä tai kuudennella kerralla kun kojulla käytiin.

Sitten myö Kirsin kanssa alettiin bongailla blogituttuja, aavistuksen huonolla menestyksellä aluksi. Mutta nähtiin myö sit lopulta kolme mukavaa ihmistä :) Opittiin et seuraavan kerran pitää blogitapaamiset järjestää hieman aiemmin.

Sillä välin kun myö oltiin juttelemassa näihen uusien tuttujen kanssa repes meijän loppu porukalta pelipöksyt ja lankakassit alko täyttyy:
Siinä Maaritin ostokset. Maaritkin vaikutti aluksi siltä että kyllä vain itsehillintä pitää hyvin ja mitään ei kyllä nyt osteta mut sit jopa kaksi kerää ponppas kassin ja vielä pihdit.


Niinakin päätti et nyt loppuu äidin puikkojen lainailu ja osti sit kahet puikotj a kun langatkin oli n iin halpoja ja uuteen malliin sai opastusta niin ratkes Niiinakin ja kolme kerää oli sit kassissa ku myö nähtii seuraavan kerran. Kuvasta puuttuu vielä kynttilät joita Niina myös osti.


Oili ei oikein tiennyt et ostaako mitä vai eikö ostaa ja sit muiden hyvällä esimerkillä Oilikin osti vähän lankaa ja kun mie oon niin hehkuttanu noita sormikaspuikkoja niin semmosetkin Oilin kassiin löytyi. Sit Oili kysy miulta, Niinalta ja Maaritilta neuvoo et ostaskos sen kivan pikku laukun ja sehän sopii et meikälikat kyllä auliisti auttaa kaveria hädässä ja niin Oili sai itselleen mukavan pikku laukunkin. Ristiäisiin Oili löysi kivan kastekortin ja loppujen lopux kysy miulta vielä neuvoo ostanko tään huivin... jokainen voi päätellä loppu tuloksen.

Kotimatkalla pysähdyttiin kahvilla ja täyttämässä karkkivarastot. Kaikki oli aika väsyneitä eikä puikot heiluneet. Oili onneksi korjasi tilanteen ja sai pannulapun viittä vaille valmiiksi. Iso kiito kaikille mukana olleille. Oli kyllä mukavaa ja tää otetaan kyllä uusix joku pv.

Ylimääräinen tapaaminen

Kiitos jälleen kaikille! Että olikin taas mukavaa. Paikalla olikin vähän enemmän porukkaa kuin viimeksi ja sellaisiakin jotka eivät paikalle päässeet muistettiin :) Ensinnäkin kiitos Outi ja Pami vauvan jutuista, harmi ettette päässeet mukaan kuulemaan sitä ihastelujen määrää. Olitte molemmat antaneet kivan panoksen tuohon keräykseen. Tässä siis kaikkien Savonlinnalaisten tekeleet. Jaanalta on vielä tulossa oma panos.

Kiitos myös Oili ja Niina; jotka puolestaan olivat mukana tapaamisessa. Niinalla oli työ alla vielä uusi vauvanpeitto: Tässä sitten jo puhuin sellaisesta asiasta että uutta keräystä jälleen aloitan. Tällä kertaa keräys aikaa on siis marraskuun loppupuolelle ja kohteena samat synnytys- ja lastenosasto. Eli kaikki ketkä tahtovat voivat osallistua, minä voin hoitaa taas toimittamisen. Ja vielä jos joku tahtoo ja aikaa on niin myös "villa"takit ja housut on toivottavia. Itsekkin jos ehtis semmosen tehhä tai jos löytäs edullisesti vaikka jostain voisin investoida. Mutta toki yhtä tärkeitä on sukat, tumput, peitot ja myssyt.

Oili puolestaan neuloi villasukkia.
Tällä menolla ei kauaa mene kun ne ovat jo tarpeelliset ja nää on vielä niin kauniin väriset. Taisinpa illan aikana nähhä toisetkin työn alla....

Kirsillä (kuvaus mestarilla) oli työn alla vauvan mekko. Tosin tään tekeminen tyssäs alku metreille, syystä siistä että: Niin minkäs niille työtapaturmille voi. Nyt on sit pakko tehhä puikkotilaus vaikka kuinka nettikaupat oiskin pannassa ja pakkohan Kirsin on se uus konekkin testata et saako sillä samallalailla tehtyy nuo tilaukset ku entisellä.

Seijalla oli käsi neulomakiellossa mut eipäs se haitannu virkkuukoukun heilutteluu. Ja kyllä lääkärinkin pitäs muistaa että naiset ei tee mitään päätelmiä ite jos neulominen kielletään eikä sanota mitään virkkaamisesta niin sehän on silloin sallittua.
Ja kivasti se Seijan patalappukin eteni. Pitäs itekkii oikeesti tehhä patalappuja. Tuli jopa mieleen kun huovuttamisesta oli puhe niin tulispa silleen hyvät laput. Ja Kirsiltä kuulemma kotoo lähtee patalaput naapuriin kun fiksu poika on keksinyt että kylään pitää viijä tuliaisia :D

Jaahas sitten jäljellä enää allekirjoittanut. Miula oli joululahjoista ensimmäinen tekeillä:
Huivihan siitä tulee ja malli on erittäin yksinkertainen ja täysin omasta päästä kun en oo vieläkään rohjennu ottaa yhtään ohjetta kesytykseen.

Mukana oli myös Pikkuinen neuloja joka kyllä väritteli poneja ja komensi meitä olemaan hiljaa. Siis viisi naista kuinka kukaan voi olla hiljaa???? No Jonna kyllä aatteli et jos virkavaltaa pyytäs paikallle niin porukka hiljenis ja miettittiin sitäkin että joukossa ois yks sinkku jolle virkapukuisten (hyvännäköisten) kyyti vois kelvata ;)

Puhetta siis piisas monesta aiheesta ja mukavaa oli kaikille. Tuli taas miettittyä ekologisia asioita, koululaisten liikkumista, kodinkonekauppoja sekä paljon paljon muuta. Marjon kiertoon laittama kirja, kiertää nyt meidän neulojien keskuudessa. Ei ollenkaan huonoasia. Kirsi oli taas muistanut meitä lehdellä. KIITOS KIITOS KIITOS, näillä eväillä jaksaa taas uuteen kertaan. Vieläkin hymyilyttää.... Marjo nää on siule:
Saat nauttia näin ruudun välityksellä. Myö nautittiin oikeesti :P

Viimeiseksi Kirsille kiitos anna hyvän kiertää lahjasta, joka näytti tältä: - Katja -
PS. Kirsin kanssa kumpikin esiteltiin salaisuuksia ja kyllä se vähän helpotti :D

Tittidii!

AinaOikeat voitti hurjalla äänivyöryllä, jopa 78% äänistä sai tämä nimi. Onnea meille nimestä =). Vaihdoin sen samointein tuonne ylös. Oisin laittanu jonkun neuleaiheisen kuvankin mutta en onnistunu saamaan siitä semmosta bannerimallista yhdellä yrityksellä niin meni hermot ;).

Huomenna on siis tapaaminen, mie en tiedä vielä pääsenkö. Vimmu on ollu vähän huonona pari päivää, se on hirveen väsyny ja reppana, joten jos Maukka ei oo kotona ni en tuu ku en haluu jättää sitä yksin. Jos tulen, niin tulen :).

(ja ei mulla oon kyllä etes mitään neulottuna sinne sairaalaan vielä, en oo ehtiny mitään..)

-Sini-

Nimi neulojille

Lisäsin äänestyslaitoksen jotta saadaan porukalle nimi. Laitoin ehdotuksia saman määrän kuin viimeksikin oli ettei äänet hajaannu ihan miljoonaan suuntaa. Ehdotukset valitsin sillä meiningillä, että laiton nuo kaksi mitä oli jo kannatettu - AinaOikeat ja Puikottaret - ja arvoin loppunimistä kaksi lisää. Arvelin että menee reiluiten näin mutta jos joku kokee että haluaa sinne muita vaihtoehtoja niin sekin onnistuu. En vaan jaksanu enää rustata sähköpostia tulemaan ja odottaa vastauksia kun kerrankin saan jotain aikaan nopeesti ;).

Ei kun vaan, äänestämään. Ja niin, jos jollain nyt tulee joku Maailman Hienoin Paras Mahtavin ja Upein nimi mieleen niin kommenttia vaan siitäkin. Äänestyksen laitoin jatkumaan 18.8. asti kun muistelin että oli puhetta että sen jälkeen mahdollisesti nähtäis.

Toivottavasti mäkin pääsen mukaan ens kerralla, alkaa jo nyppimäänmurrr.

Äänestysintoa jokaiselle blogiin eksyvälle!


-Sini-

Elokuun yksivuotistapaaminen

PALJON ONNEA MEILLE KAIKILLE JA KIITOS JOKAISELLE MUKAVASTA VUODESTA! Olen monta ystävää rikkaampi...

Kiitos jälleen ystävät hyvät. Oli todella mukava ja antoisa ilta kanssanne. Olikin tuolla mailissa ja sit tapaamisessakin juttuu jos pitäs uuden tapaamisen 18 tai 19 pv ja sillon voisitte tuua miule vauva juttuja. Toki tapaamiseen silloin saa tulla muutenkin. Myös muut toimitus ajankohdat voi sopia miun kanssa jos ei tuonne pääse ja on jotain keräykseen tehnyt.

Tällä kertaa tapaamisessa meitä oli neljä: Marjo, Kirsi, mie ja Neitokainen. Jokaisella oli jotain kivaa mukana ja niin se ilta sujui oikein rattoisasti. Jutusteltiin rauhallisesti eri asioita kuten salaisista projekteista ja siitä kuinka inhottavaa on kun niitä ei voi heti esitellä. Lisäksi esillä oli suomalainen luonne siitä kuinka ei voi olla ystävällinen. Juteltiin vaatteiden ja tietokoneiden ostamisesta ja monesta muusta yhtä tärkeästä asiasta.

Mutta sitten niitä kuvia:
Kirsillä oli työn alla vauvan settiin hattu:Sukat olivatkin jo valmiina ja hattukin kohta vaikka oli ihan alkutekijöissä tapaamisen alussa.

Marjo oli ottanut tehtäväksi pitsiset sukat joita aloitteli siinä sitten ja hyvin ne alkoi etenemään.
Rohkea veto ottaa mukaan jotain joka kaipaa ohjeen seuraamiseta. Tosin Marjolla on usein ohje mukana ja hän jopa käyttää sitä. Se on minusta nimittäin hienoa kun itse en osaa tehdä ohjeiden mukaan oikein mitään. Mikälie savolainen jääräpää.

Miula oli sit mukana vauvan peitto jonka tekemisen aloitin yövuorossa. Kerroin että mukana on oltava aivoton työ jos töissä yöllä jotain tehhä.Eli semmosta nyt siis tekeillä. Peitto on noin puolessa välissä eli ei kai siinä mee enempää ku se kaks viikkoo ku on valmis :) ja lukemistakin mie sain Marjo aatteli et kyllä joku tuon kirjan huolii ja kesyttää. Mie nyt sit kokeilen.

Viimeiseksi muistutus et nimi ehotuksia nyt kiireellä. Tyhmemmätkin huomioidaan (= lue ne miun keksimät tylsät ku mitkä). Kaikk ion tervetulleita saahaa sit äänestystä kehiin.

Sit eikun moro ja miehille axen suklaata koko purkillinen kerralla ni pyörällä ollaan päästämme :)

-Katja-